torstai 28. marraskuuta 2013

KSP2 Metalli -ja muoviteknologia

MUOVISTA...

 

Nelikenttä

 

TIEDOT & TAIDOT
- Polypropeeni muovin työstäminen (ominaisuudet)
- Kuumamuokkaus (taivutus), poraaminen, sahaaminen, liimaaminen

SUUNNITTELUN TAIDOT
- Oman taitotason huomioiminen
- Muotojen yksinkertaistaminen

TYÖSKENTELYN TAIDOT
- Tarkkuus
- Huolellisuus

KASVAMISEN TAIDOT
- Sinnikäs työskentely
- Tuotteen arvostaminen


Muovi teknisen työn materiaalina on varmasti motivoiva ja oppilaista mielenkiintoinen, sillä siitä valmistettuja esineitä on paljon heidän ympärillään arjessa. Tästä huolimatta muovi ja sen käsittely tuntuu olevan hieman harvinaisempi teknisen työn osa-alue. Oman kokemukseni mukaan muovia käsitellään enemmän lähinnä yläkoulussa ja sielläkin valinnaiskursseilla. Osittain tämä saattaa johtua siitä, että muovin muokkaamiseen tarvittavia laitteita ei jokaisen koulun teknisen työn luokasta löydy. 

Muovin liimaamiseen ja sahaamiseen tarvittavat välineet ovat kuitenkin helposti saatavilla, joten pieniä muovitöitä on mahdollista tehdä jokaisessa alakoulussakin. Aivan pienemmille oppilalle muovityöt eivät mielestäni sovi, sillä niiden tekeminen vaatii jonkin verran tarkkuutta ja taitoa sahaamisessa. Muovituotteet, esimerkiksi korut, vaativat paljon viimeistelyä, sillä käsin sahaamalla tuotteesta ei tule samanlaista, kuin kaupasta ostettu. Jonkin verran käsityön jälkikin saa näkyä.


Kirjatuki


Kirjatuki on hyvin yksinkertainen muovityö, johon pystyvät pienemmätkin oppilaat, opettajan valvoessa työskentelyä. Kirjatuki koristellaan poraamalla siihen reikiä (jokainen oppilas voi suunnitella oman kuvionsa itse).

Kirjatuen tekemiseen tarvitaan pala esim. polystyreenimuovia, josta sahataan ensin vannesahalla (opettaja sahaa) 150 mm x 300 mm pala. Oppilas voi myös ikä -ja taitotasosta riippuen sahata kappaleensa itse lehti- tai kuviosahalla. Lisäksi tarvitaan muovin lämmittämiseen kuumamuokkauslaite.

Sahattuun kappaleeseen merkitään ensin reiän paikat, halutun kuvion mukaisesti. Tämän jälkeen porataan reiät pylväsporakoneella. Seuraavaksi kappaleeseen merkitään taivutuskohta, joka asetetaan kuumamuokkauslaitteeseen metallilankojen kohdalle. Tarpeeksi lämmennyt kappale nostetaan koneesta ja asetetaan suoraa kulmaa vasten. Kun muovi on jäähtynyt, kirjatuki on valmis. Riittää, että muovi on jonkin verran jäähtynyt, loppujäähdytyksen voi tehdä kylmän veden avulla. Kirjatuen voi viimeistellä hiomalla reunoja varovaisesti.




Koruja


Koruja on mahdollista valmistaa joko yksinkertaisesti yhdestä muovilevystä tai liimaamalla ensin useita levyjä päällekkäin. Korujen/avaimenperien kannattaa olla muodoiltaan yksikertaistettuja ja selkeitä, sillä pikkutarkkojen muotojen sahaaminen levystä on vaikeaa. Erityisesti silloin, kun levyjä on liimattu useampi päällekkäin.


Tähtikoru

Tähtikorun tekemiseen tarvitaan yksi levy polystyreenimuovia. Sopivaan muovinkappaleeseen piirretään mallin mukaan haluttu kuvio (tässä tapauksessa tähti), jonka jälkeen se sahataan irti vannesahalla tai rautasahalla. (Alakoululaiset sahaavat lehti- tai kuviosahalla käsin) 

Lopuksi koruun porataan reikä ketjua varten. Samalla tekniikalla voidaan tehdä myös avaimenperiä.


Tähtikoru. Hyvin heijastaa, kuten kuvasta näkyy...



Korvakorut, "englanninlakritsit"

"Lakritsikorvakorut" toteutettiin liimaamalla ensin kolme levyä muovia päällekkäin, jolloin saatiin aikaan monivärinen kappale.



Muovin liimaukseen tarvitaan sivellin, polystyreeniliimaa ja puristimet (voidaan puristaa myös höyläpenkin avulla, riippuen kappaleen koosta). Liimaa levitetään siveltimellä muovinkappaleiden molemmille liimattaville pinnoille. Tämän jälkeen kappaleet asetetaan päällekkäin ja laitetaan puristukseen joko puristimien tai höyläpenkin avulla. Liima kuivuu nopeasti, mutta on aluksi hyvin liukasta, joten puristusvaiheessa tulee olla tarkka, että kappaleet pysyvät paikoillaan.




Kun liima on kuivunut, kappaletta voidaan muotoilla sahaamalla esimerkiksi pienellä vannesahalla. Alakoululaiset voivat käyttää työvälineenä lehti- tai kuviosahaa.






METALLISTA... 

 

Nelikenttä

 

 TIEDOT & TAIDOT
- Erilaisten metallimateriaalien käsittely (piirtäminen, leikkaaminen, viimeistely)
- Kuumamuokkaus, niittaus, taivutus, pakottaminen, emalointi

SUUNNITTELUN TAIDOT
- Käyttöesineen suunnittelu
- Esteettisyys

TYÖSKENTELYN TAIDOT
- Ajankäyttö, useiden työvaiheiden huomioon ottaminen (järjestys yms.)
- Pitkäjänteinen työskentely
- Työturvallisuus

KASVAMISEN TAIDOT
- Kriittisyys omaa työtä kohtaan
- Käsityötuotteen arvostaminen
(-Työturvallisuus)


Puu materiaalina on oppilaille tuttu jo koulun alusta, ehkä jopa esikoulusta, asti. Alkuopetuksessa aloitetaan tutustuminen teknisiin töihin erilaisten pienten projektien kautta, joissa yleensä pääosin on materiaalina puu. Kun siirrytään metallitöihin ylemmillä luokilla, täytyy ottaa huomioon metallin ominaisuudet materiaalina. Esimerkiksi merkitsemisessä (tussi vai piirtopuikko?) sahaamisessa (esim. rautasaha), poraamisessa (oikeanlainen terä), viimeistelyssä (viilaaminen ja hiominen) ja pintakäsittelyssä.

Metallitöissä yksi keskeisiä opittavia asioita (kuten puuntyöstössäkin) erilaisten tekniikoiden lisäksi on työturvallisuus. Metallitöissä ollaan usein tekemisissä erilaisten leikkureiden ja kuumennusvälineiden kanssa, jolloin tarkkuus ja rauhallisuus työskentelyssä ovat ensiarvoisen tärkeitä.


Koruja

 

Myös metallista voi alakoululaisten (ja yläkoululaisten) kanssa valmistaa koruja erilaisin tekniikoin.


Emalointi

Helpoin tapa tehdä emaloituja koruja koulussa on ostaa askarteluliikkeistä (esim. slöjd detaljer) valmiiksi muotoonleikattuja kuparilevyjä. Toinen vaihtoehto on ostaa kuparia levynä, josta leikataan itse haluttu muoto. Mikäli kuparilevystä halutaan itse leikata muotoja, leikkaamiseen käytettävien leikkureiden tulisi olla laadukkaat, sillä huonojen leikkureiden kanssa myös leikkaaminen onnistuu erittäin huonosti. Mikäli koruun tehdään reikä/reikiä ketjun kiinnittämistä varten, ne kannattaa tehdä ennen emalointia.

Emalointi voidaan tehdä joko uunissa tai hellan keittolevyn päällä. Etuna keittolevyn päällä kuumentamisessa on se, että työn etenemistä voi helpommin seurata. Kuparilevyn lisäksi emalointiin tarvitaan emalointijauhetta ja sirotin. Mikäli emalointi tehdään keittolevyn päällä, tarvitaan suojaksi vielä alumiinifoliota ja verkko, jonka päälle kappaleet asetetaan (esim. polttotukiverkko). 

Ennen emaloinnin aloittamista keittolevy suojataan alumiinifoliolla ja asetetaan keskilämmölle. Levy ei saa olla liian kuuma, jottei suojafolio sula siihen kiinni. Emaloitavan kappaleen päälle sirotellaan ensin reilu, peittävä kerros emalointijauhetta.




Sen jälkeen kappale asetetaan keittolevylle, metalliverkon päälle.





Kun jauhe on sulanut kokonaan ja muuttunut kiiltäväksi, kappale nostetaan pois ja annetaan jäähtyä.


Emalointia "Movember" hengessä.



Rannekoru muinaisketjutekniikalla

Muinaisketjutekniikalla tehdyn rannekorun ohjeet löytyvät Rauman kouluelektroniikan internetsivustolta, osoitteesta http://www.kouluelektroniikka.fi/koruohjeet.html.

Ketjun tekeminen on aloitettu valmistamalla lenkit tompakkilangasta (http://www.kouluelektroniikka.fi/koruohjeet/hopeaketjunpunonta.pdf)

Ketjussa on käytetty muinaisketjutekniikkaa. Ohjeet muinaisketjutekniikkaan löytyvät myös kouluelektroniikan sivuilta, 
http://www.kouluelektroniikka.fi/koruohjeet/avainketju_muinaisketjutekniikalla.pdf
Rannekorussa avainrenkaat on jätetty pois ja niiden tilalle toiseen päähän liitetty korulukko ja toiseen päähän yksi ylimääräinen lenkki.

Avainketju voisi olla hyvä vaihtoehto esimerkiksi pojille, mikäli rannekorun tekeminen (tai korujen yleisestikin) ei heitä kiinnosta.



Rannekoru muinaisketjutekniikalla. Kuningasketjukorvakorut.


Löylykauha

 

Perinteinen löylykauha alakoulun metallityönä on erittäin monipuolinen, sillä saman työn tekemisessä on mahdollista opetella useampi metallitöiden osa-alue; kuparin leikkaaminen ja pakotus, metallin kuumataonta, sahaaminen, taivutus sekä niittaaminen. Työn tekeminen soveltuu 6. -luokan oppilaille, sillä se on monivaiheinen ja vaativa. Vaikka kauhan tekeminen ei ole kovinkaan yksinkertaista ja vaatii pitkäjänteisyyttä, se on silti hyvin palkitseva työ, sillä työvaiheissa ei kovinkaan helposti voi epäonnistua. 

Mikäli löylykauhan tekemiseen on tarpeeksi aikaa varattavissa, myös löylykupin muotoilemiseen käytettävän taontamuotin voi tehdä itse.


Työohjeet löylykauhan tekemiseen:

Kuppi

Löylykauhan tekeminen aloitetaan piirtämällä harpilla kuparilevyyn halutun kokoinen ympyrä ja leikkaamalla se leikkureilla irti. Pyöreän kappaleen reunat viilataan ja hiotaan siisteiksi ennen kuumentamista (helpottaa viimeistelyä).



Seuraavaksi kuparilevyä kuumennetaan kaasuliekillä, kunnes se punertaa. Kuuma kappale jäähdytetään nopeasti kylmän veden alla. Jäähdytetyn kappaleen pinta kannattaa puhdistaa ennen pakottamista pyyhkimällä se ensin paperilla ja sen jälkeen vielä teräsvillalla. Tämän jälkeen voidaan aloittaa kuparin pakottaminen. 





Levy asetetaan esimerkiksi puisen muotin päälle ja sitä aletaan "pakottaa" pöyreäpäisellä vasaralla haluttuun muotoon. Pakottaminen aloitetaan kappaleen keskeltä ja edetään spiraalimaisesti reunoja kohti. Pakottamista jatketaan, kunnes kappale on muuttunut taas jähmeämmäksi ja se täytyy lämmittää uudelleen. Lämmittäminen pehmentää kuparin, jolloin se on taas valmista muokattavaksi. Kun kupari on saatu kupin muotoon, se on valmis. Viimeistele kuppi puhdistamalla se.




Varsi

Varsi valmistetaan neliöteräksestä sahaamalla siitä ensi halutun mittainen kappale. Varren saa koristeellisemmaksi taivuttamalla siihen kierteitä. Neliöterästä ei tarvitse tätä varten lämmittää, vaan se on tarpeeksi pehmeää työstettäväksi sellaisenaan.

Ensin teräkseen merkitään kohta, josta kierteiden halutaan alkavan. Kappale kiinnitetään viilapenkkiin merkin kohdalta. Tämän jälkeen merkitään kohta, johon kierteiden halutaan loppuvan. Toisen merkin kohdalle kiinnitetään esimerkiksi lukkopihdit, joiden avulla aletaan kiertää metallia. 

Seuraava vaihe on varren toisen pään takominen litteäksi, jotta se saadaan kiinni kuppiin. Varren toista päätä lämmitetään ahjossa (tai kaasuliekillä) hehkuvan punaiseksi, jonka jälkeen se asetetaan alasimelle ja taotaan voimakkaasti vasaralla. Myös varren toinen pää lämmitetään ja se taotaan teräväksi lyömällä sitä vasaralla jokaiselta sivulta (tähän päähän kiinnitetään puuvarsi). Varren voi käsitellä tummaksi lämmittämällä se ensin ja upottamalla sen jälkeen öljyyn. Lopuksi varsi pintakäsitellään metallilakalla.


Varsi kiinnitetään kuparikuppiin poraamalla molempiin kaksi reikää ja niittamalla osat toisiinsa kupariniiteillä. Varsi kannattaa kiinnittää siten, että kiinnittää ensin toisen niitin ja poraa vasta sitten toisen reiän kuppiin. Tällöin reiät menevät varmasti kohdakkain.






Kädensija

Helpointa on sahata kädensija valmiista, kapeasta mäntypalikasta. Toisena vaihtoehtona on käyttää hieman suurempaa palikkaa ja muotoilla kädensija pyöreäksi sorvaamalla. Kädensijan toiseen päähän porataan reikä, johon varsi saadaan kiinnitettyä.

Kädensija kiinnitetään paikoilleen liimaamalla se varteen kiinni. Lopuksi kädensija pintakäsitellään esimerkiksi petsaamalla.









Piparimuotti

 

Piparimuotti on helpohko, vaikkapa joulunajan työ alakoululaisille. Työ valmistuu nopeasti, mutta vaatii tarkkuutta mittauksissa, jotta muotti onnistuu. Muotin tekeminen soveltuu alakoulun 5. -6.luokkalaisille. Valmiita piparimuotteja voidaan testata koulussa leipomalla pipareita!

Muotin voi tehdä joko alumiinista, tai ruostumattomasta teräksestä, joka nimensä mukaisesti ei ruostu käytössä. Tässä työssä suunnitteluun on syytä varata aikaa ja vaatia jokaista oppilas tekemään pahvimalli muotistaan ennen varsinaisen työn aloittamista. Työstäminen aloitetaan leikkaamalla metallista leikkurilla 250 mm levyinen kappale. Kappaleen pituus riippuu muodosta, jota ollaan tekemässä. Kappaleen toisesta päästä leikataan irti 50 mm x 50 mm pala.


 

Tämän jälkeen kappaleen reunasta taivutetaan 50 mm ensin kanttauskoneella niin pitkälle, kuin se on mahdollista ja loppu vasaroidaan kevyesti käsin.


 
 
Seuraavaksi kappale taivutetaan pihdeillä haluttuun muotoon. Ennen taivuttelua kappaleeseen on hyvä merkitä kohdat, joista kappaletta on tarkoitus taivuttaa. Tämän vaiheen helpottamiseksi muotista kannattaa tehdä paperimalli, jolla taivuttelua voi testata.

Kappaleen loppupää liitetään alkupäähän ujuttamalla toisen pään 200 mm x 50 mm "suikale" (=se pieni osa, jonka yläreunaa ei ole taitettu) toisen pään taitetun reunan alle. Lopuksi päät kiinnitetään yhteen tinaamalla.



Paistinlasta

 

Paistinlastan valmistamiseen on käytetty ruostumatonta terästä, sekä puuvarastosta löytynyttä jämäpuutavaraa. Näiden lisäksi tarvitaan kaksi kappaletta ruuveja ja muttereita, sekä liimaa.

Lastan tekeminen aloitetaan leikkaamalla teräksestä 600 mm x 2300 mm kappale, johon piirretään lastan muoto. Lastoja on mahdollista tehdä eri pituisia ja levyisiä, niiden käyttötarkoitus huomioon ottaen.

Kun muoto on leikattu, viilataan lastan reunat. Sen jälkeen taivutetaan lasta muotoonsa.




Lastalle tehdään puinen kahva, jonka voi tehdä vaikkapa koulusta löytyvästä jämäpuupalasta. Puuta tarvitaan (esim.) 250 mm x 1600 mm pala (mielellään suhteellisen kovaa puumateriaalia). Pala sahataan halki 700 mm matkalta, jotta teräksinen kahvaosa saadaan ujutettua puun sisään.


Lopuksi lisätään liimaa ja porataan kaksi reikää puusta ja metallista läpi, asetetaan ruuvit paikoilleen, kiristetään mutterit ja sahataan rautasahalla ylimääräiset ruuvin päät pois.






keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Valoa syksyyn!...

...oli alakoululaisille järjestämäni elektroniikkakerhon "raflaava" nimi. Nimi ei kuitenkaan tainnut olla tarpeeksi houkutteleva, sillä kerhoo ilmoittautui huimat kuusi oppilasta, joista kolme saapui paikalle...

Muita vaihtoehtoja soveltavan projektin toteuttamiseen minulla ei kuitenkaan ollut, joten innokas opettaja ja kolme vielä innokkaampaa kerholaista ryhtyivät yhdessä toimeen. Kerhossa tarkoituksena oli tutustua elektroniikan perusteisiin rakentamalla led -taskulamppu. Opettaja asetti itselleen tavoitteeksi tutustuttaa itsensä tarpeeksi hyvin lampun toimintaperiaatteseen, jotta osaa opettaa pelkän lampun kokoamisen lisäksi myös niitä mainostamiaan elektroniikan perusteita.


Työskentelyn ja oppimisen tavoitteet, käsityön nelikenttä (Huovila, Hintsa & Säilä, 2010).

Tiedot ja taidot:

- Elektroniikan käsitteet; sarjaankytkentä, suljettu ja avoin virtapiiri. Vastuksen ja kytkimen merkitys virtapiirissä.
- Muovi materiaalina

Suunnittelun taidot:

- Ulkoasun suunnittelu; värit ja kuviointi

Työskentelyn taidot:

- Työturvallisuuden huomioiminen
- Itsenäinen työskentely (ohjeiden seuraaminen)

Kasvamisen taidot:

- Huolellisuus
- Itse tehdyn tuotteen arvostaminen
- Onnistumisen kokemukset


Valitsin opetettavaksi elektroniikan sisältöjä siksi, että vaikka koin sen vieraaksi, innostuin itse jonkin verran elektroniikkarakentelusta ja arvioin sen olevan myös oppilaille mieluisaa. Ymmärtääkseni eletroniikka käsityön osa-alueena on jäänyt koulussamme ajanpuutteen vuoksi vähemmälle huomiolle ja halusin tarjota kerhon kautta oppilaille jotain uutta. Taskulamppu vaikutti riittävän yksinkertaiselta työltä ja siihen löytyi selkeät ohjeet.

Kun pohdin sitä, miksi teknisen työn sisältöjen opettaminen tuntuu hankalalta, yksi päällimmäinen syy on se, etten aineenhallinnan puutteen vuoksi koe osaavani korjata oppilaiden kohtaamia ongelmatilanteita. Tällöin en myöskään voi antaa oppilaille kovinkaan paljoa mahdollisuutta omien ideoiden toteuttamiseen, koska en osaisi ohjata heidän työskentelyään. Siksi valmistamamme tuote salli suhteellisen vähän oppilaan omaa suunnittelua. Oman ideoinnin vähäinen mahdollisuus ei kuitenkaan häirinnyt oppilaita, vaan he olivat äärimmäisen tyytyväisiä siihen, että saivat suunnitella lamppunsa värin ja kuvioinnin. Tästä voisi päätellä, ettei oman suunnittelun osuus tarvitse olla kovinkaan suuri, jotta oppilas kokee sen merkittäväksi.  Ongelmatilanteiden kohtaamiseen olin saanut varmuutta lisää, koska KSP2 -kurssin aikana tehtyjen elektroniikkatöiden ansiosta erilaisten vastoinkäymisten ratkaisuja oli tuoreessa muistissa.

Sain todella aloittaa "urani" teknisen työn opettajana aivan tyhjästä, eli taskulamppuun tarvittavien materiaalien tilaamisesta, sillä niitä ei löytynyt koulumme varastoista. Tässä auttoivat paljon selkeät työohjeet, joissa oli materiaalilista valmiina. Aivan ohjeita vastaavia osia ei kuitenkaan löytynyt, joten kyllä sain moneen kertaan pohtia, järkeillä ja tarkistaa, että tilauksessa ovat oikeat materiaalit.

Kaikki oikeat materiaalit saapuivat perille


Koulumme teknisen työn opettaja on toteuttanut työohjeiden antamisen mielestäni hyvin. Hän selostaa aluksi tehtävän työn ja esittelee mallin oppilaille. Sen jälkeen luokan seinälle laitetaan kuvalliset, sekä sanalliset ohjeet työn toteuttamisesta. Opetustuokioita eri työvaiheista toki pidetään myös työn edetessä, mutta kaikille esillä olevat ohjeet toimivat hyvin eriyttämisessä, sekä ylös että alaspäin. Sellainen oppilas, joka kaipaa kertausta ja varmistusta työskentelylleen, voi halutessaan (ja osatessaan) tarkistaa työvaiheita ohjeista. Taitavampi oppilas taas voi päästä työskentelyssään hyvinkin pitkälle itsenäisesti niiden ansiosta. Opettajalla jää enemmän aikaa heikompien oppilaiden avustamiseen.

Töiden ja työohjeiden suunnittelussa pidän heikohkoa aineenhallintaani myös hyvänä asiana, sillä tällöin osaan mielestäni helpommin asettua oppilaan asemaan. Koska kerhotoimintaan osallistui vain muutama oppilas, ei tarkkojen työohjeiden seinälle laittaminen tuntunut kovinkaan järkevältä, joten päädyin "Kirja käsityöstä" -kirjan (Huovinen ym., 2010) ohjeiden pohjalta koottuihin, pääasiassa kuvallisiin ohjeisiin, joissa oli kuvien lisäksi mainittu vain työjärjestys. Näiden ohjeiden pohjalta pystyimme keskustellen pohtimaan oppilaiden kanssa lampun kytkentöjä ja osien kokoamista. Ohje auttoi myös pitämään opettajan ajatukset kasassa...Tavaroiden tilaus jäi sen verran viimeiseen hetkeen, etten ehtinyt tehdä oppilaille fyysistä mallia, jollainen mielestäni "normaalissa" opetustilanteessa pitäisi ehdottomasti olla. Vaikka kuvat olivat selkeät, huomasin, että työn hahmottaminen olisi ollut oppilaille helpompaa, jos heillä olisi ollut malli.



Työohjeet


Koulussamme on hyvin pienet teknisen työn tilat, esimerkiksi juottamaan mahtuu vain kaksi oppilasta kerrallaan. Suuremman opetusryhmän kanssa tämä olisi tuonut paljon lisähaasteita, nyt en joutunut oppilaiden keskinäistä työskentelyjärjestystä käytännössä kovinkaan paljon pohtimaan. Pienet tilat toki johtuvat siitä, että koulumme oppilasmäärä on pieni ja tavallisesti teknisen työn ryhmässä on kerrallaan 8-10 oppilasta. Mikäli oppilaita olisi ollut enemmän, olisin jakanut luokan kahteen osaan siten, että toiset valmistavat lampun runkoa sillä välin, kun toiset kasaavat lampun virtapiiriä. Jos opettaja ohjeistaa ensin kaikille yhteisesti putken sahaamisen ja reikien poraamisen, oppilaat pystyvät työskentelemään sen parissa itsenäisesti sillä välin, kun opettaja pitää opetustuokion juottamisesta pienelle osalle ryhmästä kerrallaan. Teoriassa siis ajattelisin näin, käytännössä en tällä kertaa pystynyt kokeilemaan.

Rungon kokoamisen osalta työturvallisuusasioita ei oppilaiden kanssa juuri pitänyt käydä läpi, koska käytimme työskentelyyn vain sahaa ja käsiporaa. Kirja käsityöstä -kirjassa (Huovinen ym., 2010) ohjeistettiin opettajaa sorvaamaan puukappale, jonka päälle päätytulppa voidaan asettaa pylväsporakoneella poraamista varten. Koulussamme ei ole sorvia ja yritinkin keksiä kaikenlaisia muita turvallisia keinoja porata reiät. Ajatus käsiporan käyttämisestä tuli eräältä oppilaaltani ja toimi oikein hyvin! Mikäli kyseessä olisi ollut suurempi opetusryhmä, käsiporan käyttäminen pylväporakoneen sijaan vaikuttaisi olevan erittäin toimiva ajatus, koska tällöin opettajan ei tarvitse olla lähietäisyydellä oppilaan poratessa.

Juottaminen oli oppilaille hieman vieraampaa, joten sen yhteydessä keskustelimme enemmän työturvallisuuteen liittyvistä asioista. Juottaminen tapahtuu teknisen työn luokassamme tilassa, jossa ei ole erillistä, siihen tarkoitettua ilmastointia. Keskustelimme siis oppilaiden kanssa mm. siitä, miksi sellainen olisi hyödyllinen ja mitä pitää ottaa huomioon, kun sellaista ei ole (pyritään olemaan hengittämättä "höyryjä" suoraan, pidetään taukoja työskentelyssä). Lisäksi huomioon tulee ottaa esimerkiksi juottimen kärjen lämpötila.


Lampun virtapiirin kokoamista






Eniten haasteita tässä työssä lopulta toi käyttämämme materiaalin pintakäsittely. Materiaalitietouden tärkeys opettajalle nousi selkeästi esille. Vaikka mielestäni olin suunnitellut työn hyvin ja kaikki toimi moitteettomasti, pintakäsittelyvaihetta olisi pitänyt pohtia enemmän. Päädyin lopulta siihen ratkaisuun, että maalaamme putket spray -maalilla (näin muistin myös jostain lukeneeni). Ratkaisu ei osoittautunut kovinkaan toimivaksi, vaikka (kuten kuvasta näkyy) saimme putkiin väriä. Spray -maalia en ensinnäkään uskaltanut antaa oppilaiden käyttää itse. Toinen ongelma ilmeni kuvioinnin tekemisessä. Maalasimme ensin pohjan kuvion värillä, jonka jälkeen oppilaat tekivät kuvionsa kontaktimuovista ja liimasivat haluamaansa kohtaan. Tämän jälkeen pintaan laitettiin toinen väri. Kun kontaktimuovi irroitettiin putkesta, se irroitti mukanaan myös kuvion väriä. Tämä tekniikka siis ei toiminut. Lopulta korjasimme kuviot akryylimaalilla, joka vaikutti pysyvän hyvin.





Kolme valmista taskulamppua



Pääasiallisena tavoitteena kerhoissa on yhdessä tekeminen, onnistumisen kokeminen ja käsityön arvostuksen kasvaminen. Itse halusin mukavan yhdessä tekemisen lisäksi keskittyä tavoitteissa myös elektroniikan tietotaidon opettamiseen, jolloin oppilaat ymmärtävät, mitä tehdään ja miksi, jotta saadaan lamppu toimimaan. Opettaja ei kerhotoiminnassa tavallisesti arvioi oppilaiden töitä, eikä niin tehty tälläkään kertaa. Halusin oppilaiden kuitenkin jollain tavalla pohtivan työtään ja työskentelyään, joten eräänlaista itsearviointia ja työn kriittistä tarkastelua suoritettiin työskentelyn yhteydessä keskustelemalla. Pääpaino keskustelussa oli huolellisen työskentelyn merkityksessä, sekä siinä, miten oppilaat arvottavat itse tehtyjä tuotteita verrattuna kaupasta ostetuihin. Päällimmäisenä ajatuksena oppilailla oli se, että itse tehty tuntuu ainakin omasta mielestä arvokkaammalta, kuin valmiina saatu/ostettu. He kuitenkin epäilivät, ettei itse tehty tuote ole yhtä toimiva ja olivatkin hyvin yllättyineitä, kun heidän taskulamppunsa valasivat hyvinkin kirkkaasti. Koen siis opettaja onnistuneeni ainakin asenne/arvokasvatuksessa!




Lähteet;

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J, 2010. Kirja Käsityöstä. WSOYpro

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kaiutinprojekti



KSP2 OPPIMISTEHTÄVÄN RAPORTOINTI  

 


Johdanto



 
KSP2 – kurssin oppimistyönä oli tarkoitus toteuttaa vahvistin/kaiuttimet, johon on mahdollista liittää esimerkiksi mp3 –soitin tai puhelin. Tuotteen valmistaminen aloitettiin tuotesuunnittelulla, jonka jälkeen aloitettiin työn elektroniikkaosuus, eli itse kaiuttimien kokoaminen. Runko kaiuttimille valmistettiin puusta, keskittyen pääasiassa koneelliseen puuntyöstämiseen.

Oma työskentelyni lähti aika lailla nollasta liikkeelle ja projekti tuntui ensin mahdottomalta, mutta sitten myös mielenkiintoiselta. Kun työskentely alkoi kunnolla, into työskennellä kasvoi, kun huomasi itse pystyvänsä tällaiseen. Tässä raportissa olen pohtinut omaa oppimisprosessiani, sekä sitä, miten voisin tämän kurssin antia hyödyntää opetustyössäni omien taitojeni, oppilaan motivoinnin ja työskentelyn ohjauksen, sekä arvioinnin näkökulmasta.

 

 Oman oppimis -ja työprosessin kuvaus


Puuteknologian ja puun koneellisen työstämisen osuus laajensi huomattavasti tietämystäni erilaisista puun työstämiseen käytettävistä työvälineistä ja menetelmistä. Koneellinen puuntyöstäminen on omalta kohdaltani jäänyt muutamaan kokeiluun, lähinnä sirkkelin kanssa, opiskeluaikana. Kurssin aikana oman työni toteuttamiseen tarvitsin sirkkelin lisäksi vannesahaa, hiomakonetta, jyrsintä, sekä pylväsporakonetta, jonka senkin käyttö on ollut minulle vierasta, vaikka sitä käytetään paljon alakoulun teknisen käsityön oppitunneilla.

Tärkein anti, jonka kurssin aikana opin, oli työturvallisuuden huomioon ottaminen käsityötunneilla. Koen, että juuri työturvallisuuden opettaminen oppilaille on ollut yksi keskeinen syy, miksi en itse ole halunnut opettaa teknistä käsityötä. Pelkäsin, että aiheutan omalla tietämättömyydelläni sen, että oppilaat loukkaavat itsensä työvälineiden vääränlaisella käytöllä.
Yksi asia, jonka koen yhä tämänkin kurssin jälkeen vaikeaksi, on erilaisten puulajien ominaisuudet ja niiden käyttötarkoitukset. Oma tietouteni perustuu paljolti yhä liimapuulevyn ja vanerin käyttöön koulutöissä. Onneksi niistäkin saa paljon aikaan…

Vaikka lopulta päädyin itse tekemään kaiuttimeni kokonaan puumateriaalista, mielenkiintoista se, miten kaiutinprojektiin voi yhdistellä tekstiilikäsityön sisältöjä, esimerkiksi kankaanpainantaa (tai valmiin kankaan hyödyntämistä) ja virkkausta. Työtä voi myös monipuolistaa tai yksinkertaistaa oppilaan valmiuksien mukaiseksi. Kaiuttimen voi esimerkiksi koota liimaamalla tai käyttämällä poratappiliitoksia, kulmat voi halutessaan jyrsiä ja takalevyyn voi asentaa saranat, jotta kaiutinboksin saa auki. Oma työni on koottu lähes kokonaan liimaamalla, jotta jyrsin ei pilaisi mahdollisia poratappiliitoksia. Koska poratappiliitoksia olen tehnyt aiemminkin, olen kokonaisuudessaan tyytyväinen siihen, miten paljon opin työprosessin aikana. Jos aikaa olisi ollut hieman enemmän, olisin lisännyt saranat, sillä niitä en ole koskaan vielä puutöiden yhteydessä käyttänyt.

Sähköopin ja elektroniikan sisällöt olivat tässä työssä suhteellisen laajat, sillä kaiuttimen valmistus aloitettiin piirilevyn valmistuksesta. Sellaista tuskin osaisin itse tehdä tai opettaa oppilaita tekemään, mutta sen tekeminen oli mielenkiintoista ja mielestäni myös hyödyllistä oman oppimisprosessini kannalta. Nyt minulla on jonkinlainen käsitys siitä, mikä piirilevyn toimintaperiaate, mikä saa sen toimimaan ja mikä taas saattaa haitata sen toimintaa. Omien oppilaitteni kanssa kyllä lähtisin kokoamaan elektroniikkatyötä valmiiksi tehdystä piirilevystä.

Kaikkien komponenttien tehtävät eivät kiireellisen työskentelyn takia jääneet mieleen, sillä niihin ei ollut aikaa tutustua tarkemmin. Alakoulun oppilaiden töissä ei kuitenkaan usein ole näin montaa komponenttia, joten niiden tehtävää kävisin omien oppilaitteni kanssa tarkemmin läpi, jotta heille selviäisi oman työnsä toimintaperiaate.


 Opittujen tietojen ja taitojen hyödyntäminen opetuksessa


Koneellinen puuntyöstö sekä alakoulussa, että osittain myös yläkoulussa on opettajan tehtävä, koska oppilaat eivät saa työskennellä koneiden avulla, vaikka olisivatkin opettajan välittömässä valvonnassa. Puuntyöstöön tutustuminen kurssin aikana on antanut minulle lisää valmiuksia opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Aiemmin olen kokenut vaikeaksi esimerkiksi sen, miten materiaalia tulisi esityöstää, eli minkä kokoisista ja minkälaisista kappaleista voi olettaa oppilaan jatkavan itse työskentelyä.

Sähkötekniikan ja elektroniikan opettamisen suhteen en koe olevani valmis opettamaan sitä muille, vaan ennen sitä minun pitäisi vielä selvittää moni asia itselleni. Kaiuttimen kokoaminen sujui hyvin, ilman suurempia virheitä, mutta ongelmana on se, että oman ajattelun sijaan kokosin komponentteja kiinni piirilevyyn ohjeen mukaan, jolloin minulle ei esimerkiksi jäänyt mitään käsitystä siitä, miten ne toimivat ja miksi niitä tarvitaan. Elektroniikan opettamisessa juuri tämän ymmärtäminen on valmiin ja toimivan tuotteen valmistamisen lisäksi tärkeää.

Motivointikeinona ja suunnitteluprosessin pohjana toimivat hyvin kuvat erilaisista kaiutinmahdollisuuksista. Elektroniikkatyöt integroisin mahdollisuuksien mukaan fysiikan opiskeluun. Kuten tämänkin kurssin aikana kävi ilmi, elektroniikan osa-alueet liittyvät hyvin läheisesti sähköoppiin ja välillä on vaikea erottaa, mikä osa kuuluu teknisen työn elektroniikan opiskeluun ja mikä osa fysiikan tunneille. Teknisen työn konkreettisen tuotteen valmistus motivoisi ja tukisi varmasti fysiikan sähköopin opiskelua ja päinvastoin. Näin opettaja saa myös enemmän aikaa kokonaisuuden käsittelyyn, kun sähköopin ja elektroniikan teoriaa ei tarvitse yrittää ehtiä käydä läpi teknisen työn tunneilla.

Arvioinnin tulisi kohdistua ennen kaikkea oppilaan koko työskentelyprosessiin, eikä vain valmiiseen tuotteeseen. Sen tulisi sisältää opettajan arvioin lisäksi myös oppilaan omaa itsearviointia ja mahdollisesti myös arviointia luokkatovereilta. Omassa työpaikassani on käytössä opettajan ja oppilaan välinen arviointi/palautekeskustelu, joka käydään jokaisen työn valmistumisen jälkeen. Oppilaat myös mahdollisesti pitävät portfoliota omasta työskentelystään, johon dokumentoidaan kirjallisesti ja kuvallisesti työprosessi. Tätä portfoliota opettaja voi myös käyttää arviointinsa tukena.


Pohdintaa


Kaiutin tuotteena ei sovellu alakoulun työksi, mutta ymmärrän, että se on monipuolisuutensa vuoksi valittu tämän kurssin kurssityöksi. Omassa työpaikassani yläkoululaiset tekevät 8. –luokan valinnaisella teknisen työn kurssilla kaiuttimet siten, että he aloittavat työn piirilevyn valmistuksesta. Kaiutin tällaisenaan, kuin se tällä kurssilla oli, on siis peruskouluun sopiva työ, vaikkei se alakoululaisilta vielä onnistuisikaan.

Oppilaiden motivoiminen elektroniikkatöihin ei ainakaan oman kokemukseni mukaan ole kovin vaikeaa. En ole itse koskaan elektroniikkaa opettanut, mutta sijaisena päässyt seuraamaan oppilaiden työskentelyä. Tärkeintä tämäntyyppisissäkin käsityöprojekteissa olisi pyrkiä tekemään tuote, joka olisi lähellä oppilaiden omaan elämää sekä kiinnostuksen kohteita ja jonka he mieltävät käyttökelpoiseksi. Oppilaat toki ovat erilaisia, osa kokee kaiken itse tehdyn tärkeäksi ja merkitykselliseksi ja osan mielestä kaupasta ostettu tavara on aina omaa tekelettä parempi.

Tekstiilikäsityön yhdistäminen kaiutinprojektiin saattaa olla suositumpaa tyttöjen, kuin poikien keskuudessa. En ainakaan heti osaisi kuvitella, että suuri osa pojista haluaa virkata kaiutinta varten. Mutta esimerkiksi oman kankaan suunnittelu ja painaminen tätä tarkoitusta varten voisi motivoida poikiakin.

Arviointi tuntuu aina olevan taito –ja taideaineissa yksi vaikeimmista osa-alueista. En opeta tällä hetkellä käsitöitä, mutta taito- ja taideaineista kuvataidetta kyllä, jonka arvioinnin rinnastaisin aika paljolti käsitöiden arvioimiseen. Prosessin arviointi perustuu yleensä lopulta kuitenkin taitojen arvioimiseen prosessin eri vaiheissa. Tämä ei ole huono asia, mutta mielestäni taitojen lisäksi opettajan tulisi ottaa huomioon esimerkiksi työn arvostus ja asenne työskentelyä kohtaan. Omassa kuvataiteen arvioinnissa pyrin antamaan suhteellisen suuren painoarvon asenteelle ja arvostukselle. Tämä tietysti jonkin verran poikkeaa käsitöistä, sillä kuvataiteessa valmis tuote ei voi olla vääränlainen tai oikeanlainen, toisin kuin esimerkiksi poratappiliitos tai juotos kaiuttimessa. Mutta periaate on siis sovellettavissa myös käsitöihin.




keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Itsearviointi kurssista

Olen ahkera blogien seuraaja ja vaihto-opiskeluaikanani yritin perustaa sellaista kerran itsekin, mutta se yritys muistaakseni jäi yhden tekstin kirjoittamiseen. Tämän yhden yrityksen jälkeen olen myöhemminkin ajatellut tällaista aloitella, joten oli hienoa saada syy tehdä se nyt, vaikka jonkin verran harmaita hiuksia olenkin tässä matkan varrella saanut. Blogin tekeminen on sen verran yksikertaista, että mielestäni se toimisi mainiosti myös oppilaiden työvälineenä kouluissa. Olemme itseasiassa juuri perustamassa työpaikallani oppilaiden ylläpitämää blogia, johon tulee tietoa koulun tapahtumista yms.

Tällaisen projektin suunnittelu on ollut erittäin antoisaa, mutta samalla myös työlästä, sillä en ole muutamia sijaisuuksia lukuunottamatta opettanut lainkaan käsitöitä. Vaikka tekstiilipuolen tekniikat ovat tuttuja, tekninen työ on aika vieras ala minulle. Koin myös, että opetuskokemuksen puute (vaikka tekniikka tuttu olisikin) vaikeuttaa hyvin paljon esimerkiksi ajankäytön suunnittelua. Toki jokaisessa opetusryhmässä on erilaisia oppilaita ja siksi ajankäyttö aina vaihtelee, mutta uskon silti, että kokemus käsityön opettamisesta olisi ollut etu tätä kurssityötä tehtäessä. Pidän tällä hetkellä yläkoululaisille askartelukurssia, joten kokemusta opettamisesta saan parhaillaan koko ajan lisää. Askartelukurssin suunnittelu ei kuitenkaan ole verrattavissa "tavallisen" käsityöopetuksen suunnitteluun, sillä kurssin tarkoituksena on toteuttaa oppilaiden toivomia helpohkoja pieniä töitä, joita ei muilla tunneilla ehditä tekemään. Nämä valmistuvat usein yhden kerran (3 x 45min) aikana.

Minulla ei ole omaa kokemusta valoryijyn tekemisestä kouluissa. Internetin ihmeellistä maailmaa selatessani löysin yhden koulun blogisivuston, jossa yläkoululaiset olivat tehneet ryijyvalaisimia. Tiedän myös, että jonkin aikaa sitten omalla työpaikallani yläkoulun puolella on tehty valoryijyjä. Omassa koulussani ryijyjä tehneet oppilaat valmistivat myös kehykset itse. Valosarjan oppilaat saivat kuitenkin valmiina. Toivon siis, että valosarjan itse tekeminen toisi jotain uutta juuri tähän projektiin verrattuna aikaisemmin tehtyihin.

Pohdin pitkään, mille vuosiluokalle työ sopisi. Yläkoululaisille aivan varmasti, mutta halusin silti tarkkaan miettiä ja selvittää, voisiko projektin toteuttaa myös alakoulussa. Seuraava ajatus oli, että tietysti kohderyhmä on 6. luokkalaiset. Tarkastelin kuitenkin asiaa vielä ja huomasin, että tässä projektissa opetellaan sellaisia taitoja, joita on kirjattu opetussuunnitelmaan 5. luokan tavoitteisiin ja sisältöihin. Epäilin silti, olisiko projekti liian suuritöinen varsinkin, kun halusin oppilaiden lisäksi dokumentoivan omaa työtään.

Kävin seuraamassa alakoulussa oppilaiden työskentelyä, sillä 5.luokalla on menossa teknisen työn jakso. He myös tekevät digitaalista portfoliota työstään. Kun näin, miten sujuvasti luokka työskenteli, vaikka tälläkin luokalla on hyvin monen tasoisia oppilaita, totesin, että ryijyvalaisimen kaltainen työ onnistuisi varmasti. Olen myös huomannut, että kokemuksen puute saa minut välillä aliarvioimaan oppilaita ja siksi oli hyvä, että seurasin heidän työskentelyään ennen, kuin tein päätöksen projektin kohderyhmästä.

Halusin tässä projektissa keskittyä erityisesti teknisen työn sisältöihin, koska ne ovat minulle vieraampia, kuin tekstiilityön sisällöt. Jos olisi halunnut päästää itseni helpolla, olisi valinnut projektiin jonkin sellaisen työn, joka painottuu tekstiilityöhön ja vain pieni osa valmistetaan teknisen työn puolella. Koen, että vaikka teknisen työn osuuden valmistaminen ja raportointi järkevästi oli haastavaa, enkä vieläkään tunne olevani varma ja hyvä ohjaaja oppilaille teknisen työn luokassa, sain tästä kurssityöstä paljon enemmän itselleni, kun haastoin itseni.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Didaktista pohdintaa...


Valoryijyn valmistaminen on monivaiheinen ja monipuolinen käsityöprosessi. Se tutustuttaa oppilaan käyttöesineen valmistusprosessiin ja suomalaiseen käsityöperinteeseen, sekä harjoittaa oppilasta itsenäiseen työskentelyyn, oman toiminnan suunnitteluun ja ohjaamiseen. Se myös todennäköisesti luo oppilaille onnistumisen kokemuksia ja kasvattaa itseluottamusta, sillä vaikka prosessi sisältää monta vaihetta, se ei kuitenkaan mielestäni ole oppilaille liian haastava.

Tarkastelin tätä projektia suunnitellessani oman työpaikkani opetussuunnitelmaa, johon kirjatut tavoitteet ja sisällöt tukevat hyvin tämänkaltaisen projektin toteuttamista koulussa. (http://www.rusko.fi/Suomeksi/Etusivu/Opetus_ja_varhaiskasvatus/Perusopetus/Opetussuunnitelma) Teknisen työn osalta opetussuunnitelma listaa vuosiluokan 5 tavoitteiksi erilaisten puuliitosten harjoittelemisen ja juotoksen tekemisen piirilevytöissä, tämän projektin elektroniikkaosuudessa opetellaan tätä taitoa ja sovelletaan sitä hieman erilaiseen tuotokseen. 

Tekstiilityön osa ei tekniikkana tuo oppilaille uutta, sillä ryijynukan tekemistä harjoittellaan usein jo alkuopetuksen aikana, mutta materiaali ja käyttötarkoitus poikeavat aiemmin opitusta. Tekstiilityön osuus tässä projektissa pohjautuukin enemmän tuotesuunnitteluun (värit, sommittelu), kuin uuden käsityötekniikan opetteluun. Tavoitteena on tämän tekniikan avulla myös opetella ns. yleishyödyllisiä taitoja, kuten kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ryijynukan tekeminen ommellen ei ole monimutkainen tekniikka, mutta työn eteneminen on aika hidasta.

Arviointitilanteissa pyritään antamaan oppilaalle valmiuksia sekä antaa, että vastaan rakentavaa palautetta. Esimerkiksi suunnitelmista keskusteltaessa olisi tarkoituksena, että palautteen antajana olisivat opettajan lisäksi luokkatoverit. Palautteen antaminen ja sen vastaanottaminen sekä käsittely ovat taitoja, joita jokainen tarvitsee käsityötuntien ulkopuolellakin.

Vaikka projektin monipuolisuus on sen vahvuus, se saattaa aiheuttaa myös ongelmakohtia. Monivaiheisessa projektissa, jossa eri osa alueet täytyy tehdä eri tilassa ja hyvin erilaisilla välineillä sekä osa työtavoilla, jotka vaativat opettajan tarkempaa valvontaa, ongelmana saattaa olla oppilaiden hyvinkin erilainen taitotaso. Myös motivaation puute aiheuttaa käsitöitä tehtäessä oppilaissa työskentelyn välttelyä ja sillon työ ei etene. Projektin yhtenä tavoitteena onkin ohjata oppilaita suunnittelemaan ajankäyttöään.

Ryijyn valmistaminen on projektin eniten aikaa vievä osa. Vaikka tekniikka on yksinkertainen, se saattaa silti olla hidas ja työläs oppilaalle, jolla on esimerkiksi hahmotushäiriö tai ongelmia motoriikassa. Eriyttää voi kuitenkin suhteellisen helposti, sillä ryijyn koko voi vaihdella eri oppilailla. Opettajan haasteena onkin jo suunnitteluvaiheessa ohjata oppilasta suunnittelemaan työnsä omien valmiuksiensa mukaisesti. Ryijynukan tekemisen voi myös osittain antaa oppilaille kotitehtäväksi. Materiaalia on suhteellisen helppo kuljettaa pieniä määriä ja käytettävä työväline on pieni.

Projektin voisi integroida historiaan, jossa käsitellään viidennellä luokalla suomen historian vaiheita, teollistumista, "tavallisten" ihmisten elämää, kirkkohistoriaa jne. Oman työpaikkani opetussuunnitelmassa esimerkiksi suositellaan viidennen luokan historiassa edellä mainittujen aihepiirien yhteydessä vierailua käsityöläismuseoon.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Tuntisuunnitelmat ja opetusmateriaalit


VALORYIJY  (5.lk, 9 opetuskertaa)


KÄSITYÖTUNTIEN AIHEET

  • Pohjustus aiheeseen (motivointi)
  • Ryijyn suunnittelu
  • Ryijyn valmistus
  • Puukehysten rakentaminen
  • Valosarjan kokoaminen
  • Osien yhdistäminen




  

RYIJYN SUUNNITTELU (1 x 45 min)


Ennen ryijyn suunnittelua tutustutaan yhdessä opettajajohtoisesti ryijyyn käsityötekniikkana ja sen alkuperään, sekä siihen, mihin tarkoitukseen niitä nykypäivänä tehdään ja käytetään.

Pohjustuksen jälkeen oppilaita ohjeistetaan tutustumaan ryijymalleihin ja hakemaan niitä  ideaa oman ryijyn suunnitteluun:

  • Mene (esim.) Käspaikan sivuille ja tutustu sieltä löytyvään ryijymateriaaliin. 
  • Suunnittele oman ryijysi väritys ja mahdollinen kuviointi.
  • Piirrä suunnitelmasi Paint -ohjelmalla ja tulosta se oikeassa koossa. Esittele valmis suunnitelmasi opettajalle.

Oppilaita tulee muistuttaa ryijyn suunnittelua aloitettaessa, että kaikki kuviointi pitää olla mahdollisimman pelkistettyä, sillä ryijytekniikalla ei pysty tekemään tarkkoja yksityiskohtia sisältäviä kuviota. Kun suunnitelmat ovat valmiit, opettaja tarkistaa oppilaiden suunnitelmat ja niistä keskustellaan ennen työn aloittamista (suunnitelman mahdolliset vahvuudet ja heikkoudet, suunnitelman toteutus jne.)




 Sydän. http://www.kaspaikka.fi/ryijy/kansanomaisia_kuvioaiheita.html



RYIJY (4 x 45 min)


Aloita ryijyn tekeminen teippaamalla ryijypohjan reunat maalarinteipillä. Näin ryijypohjan reunat eivät lähde purkaantumaan ja pohja pysyy paremmin muodossaan.



Leikkaa paperinarusta sopivan mittaisia pätkiä (opettaja voi myös leikata valmiiksi). Aloita ryijynukan tekeminen. Jätä molempiin reunoihin n. 2 cm varaa kehystämistä varten. Käytä ryijynukan tekemiseen isosilmäistä, tylppää ryijyneulaa. Apuna voi käyttää ryijylastaa, jos haluaa varmistaa nukan olevan kauttaaltaan saman mittaista. Lastana voi käyttää esimerkiksi viivotinta tai sellaisen voi tehdä tukevasta pahvista. Aloita ryijyn tekeminen vasemmasta alanurkasta ja etene vasemmalta oikealle, alhaalta ylös. Nukasta ei kannata tehdä kovin pitkää, sillä paperinaruryijy on tukevampaa ja näyttää paremmalta, kun nukka on lyhyehköä.

Opettaja havainnollistaa oppilaille ryijynukan tekemisen yhteisessä opetustuokiossa.


Tee nukka seuraavasti (nukkalastalla):


Ensimmäinen ryijysolmu tehdään ilman nukkalastaa. Pujota neula sivusuunnassa kahden loimilangan alta, oikealta vasemmalle.Vedä lankaa ja jätä narun päätä nukan pituuden (eli viivoittimen/nukkalastan leveyden) verran työn päälle. Pujota naru seuraavien kahden loimilangan alta oikealta vasemmalle, kiristä. Seuraavat solmut tehdään kiertämällä paperinaru nukkalastan päällipuolelta alapuolelle ja pujottamalla neula sivusuunnassa kahden loimilangan alta, oikealta vasemmalle, edellisen ryijysolmun vierestä. 



Muista nostaa lanka aina nukkalastan yläpuolelle, kun pujotat narua toisen kerran loimilankojen alta.









Kun olet saanut nukkarivin valmiiksi, vedä viivotin pois ja leikkaa paperinarulenkit auki. Lenkit voi leikata myös kaikki kerralla lopuksi.

KEHYKSET ja VALOSARJA (4 x 45 min)


Opettaja havainnollistaa oppilaille osien mittaamisen, kiinnittämisen (sahausta ja poraamista varten) sahaamisen, poraamisen sekä ruuvaamisen.

Valmista ryijylle kehykset. Mittaa ryijyn sivut. Sahaa 15mm x 15mm rimasta ryijyn sivujen pituiset pätkät.

Kiinnitä lyhyempi rima höyläpenkkiin. Poraa pieni reikä molempien rimojen läpi.





Liimaa pidempi rima lyhyempään kiinni. Levitä pieni määrä puuliimaa riman päähän. Ruvaa ruuvi poraamaasi reikään. Poraamalla reiän ennen ruuvaamista ehkäiset kappaleiden halkeamisen.





Hio hieman pitkittäisten rimojen päätyjä. Käsittele kehykset. Kehykset voi käsitellä haluamallaan tavalla, esierkiksi maalaamalla tai petsaamalla.



Työn nopeuttamiseksi on hyvä, jos opettaja on laskenut tarvittavan vastuksen arvon valmiiksi. Ennen työskentelyn aloitusta pidetään kuitenkin opetustuokio, jossa työohjeiden lisäksi on hyvä käydä oppilaiden kanssa läpi, miksi vastuksia tarvitaan ja miten saadaan selville tarvittava vastusarvo. Mitataan esimerkkinä yhdessä laturin jännite ja lasketaan vastuksen arvo. Näin oppilaat myös oppivat sähköopin käsitteistöä ja perusteita.

Opettaja näyttää ledien liittämisen; johdon kuorimisen, vastusten ja johtojen juottamisen, kutistesukan

Taivuta ledin +  -jalka sivuun. Juota jokaiseen taivutettuun ledin jalkaan kiinni vastus. Katkaise ylimääräiset jalat.







Leikkaa kytkentäjohdosta n. 20 cm:n pätkiä. Kuori kuorintapihdeillä johtojen päät, jotta saat johdon sisällä kulkevan kuparilangan esille. Johto kuoritaan asettamalla johdon pää kuorintapihdeissä olevaan koloon ja vetämällä Pyöritä kuparilanka sormin nipuiksi. Liitä ledit toisiinsa. Liitä ensin ledin + -jalat toisiinsa juottamalla johtoa + -jalkojen välille.



Ota kaksi pätkää johtoa ja juota johdonpätkät kiinni vastuksen jalkaan. Pujota kutistesukkaa vastuksen ja ledin jalan päälle.






Puhalla kuumaa ilmaa kutistesukkaan, niin se kutistuu tiiviiksi suojaksi. Muista pujottaa johdot kutistesukasta läpi ennen, kuin juotat ne kiinni ledin jalkaan. Liitä  myös ledien miinusjalat toisiinsa johdonpätkillä.





Irroita kännykän laturista plugi, katkaisemalla johto. Kuori johtoa n. 2 cm:n verran. Juota valosarjan miinus- ja plus johdot laturin johtoihin kiinni. Suojaa myös nämä liitokset kutistesukalla.




Testaa valosarjasi kiinnittämällä laturi pistorasiaan.

  OSIEN YHDISTÄMINEN

Kiinnitä ensin ryijy kehyksiin. Aseta kehykset ryijypohjan päälle, käännä työ ympäri ja kiinnitä reunat kehykseen joko niitomalla tai naulaamalla.



Liitä valosarja ryijyyn työntämällä ledit ryijyn läpi siten, että johdot jäävät piiloon ryijyn taakse. Ryijy on valmis!